Peikonlehden juurruttaminen epäonnistui

Tänä aamuna kahvia juodessani katseeni kiinnttyi kirjahyllyn päällä olevaan peikonlehden juurrutusmaljakkoon. Taisin sanoa yksikseni ääneen, että "voihan pertti sentään". Viimeinenkin lehti oli kellastunut, eli se siitä yrityksestä. Mikähän meni pieleen? Ehkä se multa olisi ollut parempi ympäristö juurien kehittymiselle kuin pelkkä vesi. Ehkä myös aurinkoisempi paikka olisi voinut olla hyödyksi, mutta toisaalta auringonpaisteessa suuret lehdet haihduttavat vielä enemmän kosteutta, minkä voisi ajatella olevan huono juttu juurten kehittymisen kannalta. Ehkä juurrutusastian vettä olisi pitänyt vaihtaa useammin, tai sitten ei. No, pieleen meni joka tapauksessa. Ehkä seuraava yritys onnistuu paremmin.

Kasvien lisäämisessä jakaminen on onnistunut aina kaikkein parhaiten. Ja lisäksi jakaminen tekee emokasvillekin hyvää aika ajoin. Tässä kuva anopinhampaan poikasista, jotka erotin emokasvista muutama viikko sitten. Nuo pikkuruiset poikaset ovat minusta mielettömän söpöjä, mutta tietysti emokasviin nähden myös huomattavasti alttiimpia kaikille muutoksille.

Anopinhampaan taimet.

Viimeisin juurrutusyritykseni liittyy kaktukseen. Yhtä haarautunutta kaktusta istuttaessani yksi sivuhaara katkesi vahingossa. Olin jo heittämässä tuon oksan pois, mutta ajattelin kuitenkin kokeilumielessä laittaa sen multaan. Tämä on ensimmäinen kaktus, jota yritän nyt juurruttaa, ja myönnettäköön, etteivät odotukseni ole kovin korkealla. Toistaiseksi tuo juurrutuksessa oleva kaktuksen oksa on edelleen vihreä, eikä mitään lähestyvän kuoleman merkkejä ole ainakaan vielä havaittavissa.