Peikonlehden juurruttaminen epäonnistui

Tänä aamuna kahvia juodessani katseeni kiinnttyi kirjahyllyn päällä olevaan peikonlehden juurrutusmaljakkoon. Taisin sanoa yksikseni ääneen, että "voihan pertti sentään". Viimeinenkin lehti oli kellastunut, eli se siitä yrityksestä. Mikähän meni pieleen? Ehkä se multa olisi ollut parempi ympäristö juurien kehittymiselle kuin pelkkä vesi. Ehkä myös aurinkoisempi paikka olisi voinut olla hyödyksi, mutta toisaalta auringonpaisteessa suuret lehdet haihduttavat vielä enemmän kosteutta, minkä voisi ajatella olevan huono juttu juurten kehittymisen kannalta. Ehkä juurrutusastian vettä olisi pitänyt vaihtaa useammin, tai sitten ei. No, pieleen meni joka tapauksessa. Ehkä seuraava yritys onnistuu paremmin.

Kasvien lisäämisessä jakaminen on onnistunut aina kaikkein parhaiten. Ja lisäksi jakaminen tekee emokasvillekin hyvää aika ajoin. Tässä kuva anopinhampaan poikasista, jotka erotin emokasvista muutama viikko sitten. Nuo pikkuruiset poikaset ovat minusta mielettömän söpöjä, mutta tietysti emokasviin nähden myös huomattavasti alttiimpia kaikille muutoksille.

Anopinhampaan taimet.

Viimeisin juurrutusyritykseni liittyy kaktukseen. Yhtä haarautunutta kaktusta istuttaessani yksi sivuhaara katkesi vahingossa. Olin jo heittämässä tuon oksan pois, mutta ajattelin kuitenkin kokeilumielessä laittaa sen multaan. Tämä on ensimmäinen kaktus, jota yritän nyt juurruttaa, ja myönnettäköön, etteivät odotukseni ole kovin korkealla. Toistaiseksi tuo juurrutuksessa oleva kaktuksen oksa on edelleen vihreä, eikä mitään lähestyvän kuoleman merkkejä ole ainakaan vielä havaittavissa.

Haaveena laatikkopuutarha

Kävin viime viikonloppuna kevätpuutarhamessuilla messukeskuksessa. Halusin lähteä hakemaan uusia ideoita pihan suunnitteluun. Ja niitä tosiaan löytyi! Messuille oli lisäkseni tullut muutama muukin ja eteneminen messuhallissa oli hetkittäin aika hankalaa. Pienen pettymyksen toi myös se, että liialliseen jahkaamisen seurauksena ehtivät muut messuvieraat ostaa havittelemani puutarhasuunnittelukirjan viimeiset kappaleet ennen minua. Onneksi netti on täynnä harrastajien ideoita ja kuvia jo toteutetuista kohteista ja ilman kirjojakin pärjää.

Lueskellessani ja kuvia katsellessani ihastuin täysin Rilen laatikkopuutarhaan. Tällaisen puutarhan haluaisin myös omalle pihalleni! Ihastuin puutarhan siisteyteen ja järjestelmällisyyteen. Lisäksi puutarhassa minua viehättää erityisesti sen erottuminen muusta pihasta omana kauniina kokonaisuutenaan, mitä kasvimaa ei välttämättä edusta normaalitapauksessa. Tällainen alue olisi helppo rajata aidalla muusta pihasta. Rajaaminen olisi omalla pihallani välttämätöntä, jos haluaisin välttyä kolmen karvaisen kuopan kaivajan avustukselta istutus- ja varsinkin ylöskaivamispuuhissa. Lisäksi työskentelykorkeus olisi laatikkoviljelmässä huomattavasti helpompi kuin perinteisellä kasvimaalla.

Tällä hetkellä pihallani oleva kasvimaa on täysin villiintyneiden perennojen peitossa. Kasvimaalla on kokoa n. 4 x 4 m, joten tuolle alueelle saisi helposti sijoitettua ainakin 4 isoa laatikkoa ja niiden väliin jäisi vielä mukavasti tilaa kottikärryjen siirtelyä varten. Alla on kuva vielä jotenkin hallinnassa olleesta tilanteesta toukokuulta 2011.

Pihan kulmauksessa sijaitseva kasvimaa. Kuva on otettu toukokuussa 2011, jolloin kasvit eivät olleet vielä ehtineet täyteen kukaistukseensa. Kuten kuvasta näkyy, perennoja piisaa.

Peikonlehden juurruttaminen jatkuu

Peikonlehden pistokkaiden juurruttaminen etenee hyvin hitaasti. Tähän mennessä kolme neljästä pistokkaasta on kellastunut ja vain yksi on edelleen hengissä. Minkäänlaisia juurten alkuja ei ole edelleenkään ilmaantunut. Jatketaan odottelemista...

Peikonlehden juurtumista odotellessa on tullut haalittua muutamia muitakin pistokkaita. Tällä hetkellä juurtumassa on kaksi posliinikukan pistokasta ja yksi palmuvehkan pistokas. Olen onnistunut aiemmin molempien kasvien juurruttamisessa, joten tälläkin kertaa on pientä toivoa onnistumisesta. Posliinikukka on yksi omista suosikeistani. Sen tummanvihreät paksut lehdet ovat kauniit ja jos taimen saa kasvamaan vielä hillityllä vauhdilla, tulee kasvista tiheäkasvuinen. Palmuvehkoja ei voi olla koskaan liikaa, joten tästä pistokkaasta odottelen neljättä yksilöä kotini koristukseksi. Palmuvehka on ehkä maailman kiitollisin kasvi ja sen hengiltä saamiseen tarvitaan jo todellista yritystä. Tämä on yksi syy, jonka vuoksi uskallan aina suositella uutta kasvia harkitseville palmuvehkaa, joka on tyytyväinen jopa minimaalisessa valossa, epäsäännöllisessä kastelussa ja liian pienessä ruukussa. Kasvi kukoistaa, jos olosuhteet ovat edes vähän tätä paremmat. Kasvi saattaa kasvattaa vartensa jopa metrin mittaisiksi sopivissa olosuhteissa. Ahkeran kasvattajan tämä kasvi saattaa palkita kasvattamalla vehkoille tyypillisen, varsin vaatimattoman kukan. Kasvin paksut tummanvihreät kiiltäväpintaiset lehdet ja kauniisti kaartuvat varret tekevät kodin varjoisimmasta huoneestakin viihtyisän.

Ostin muutama viikko sitten varsin elinvoimaisen anopinhampaan. Varsinaisen ison kasvin juurella oli jo neljä pikkuista kasvin alkua näkyvissä ja ajattelinkin jakaa kasvin heti kotiin päästyäni. Nyt ikkunalla komeilee neljän pikkuruisen anopinhampaan rivistö. Taimet ovat ihan voimissaan, samoin kuin jo aiemmin jakamani anopinkielen taimet.

Olen kokeillut viimeaikoina taimia istuttaessani hiekkapitoisempaa multaa. Ainakin toistaiseksi valinta on tuntunut ihan hyvältä. Ajattelin kokeilla, auttaisiko hiekka kasvualustaa kastumaan tasaisemmin.

Kasvikuvia

Tässä kuvia aarteistani.

  

 

Uusia viherkasveja

Sain viimein istutettua jo jonkin aikaa sitten ostamani supputraakkipuun ruukkuun.Mielestäni supputraakkipuu on kaunis erityisesto tumman vihreän lehtien värinsä vuoksi. Myös kasvin helppohoitoisuus ja varjoisassakin kasvupaikassa viihtyminen ovat tehneet minuun vaikutuksen. Tämä yksilö on elämäni toinen supputraakkipuu. Toivottavasti tällä on edessään pidempi elämä kuin edellisellä ;)

Supputraakkipuu

Kevätauringon paistaessa totesin anopinkieleni varsin järkyttävän näköiseksi ja päätin heittää kyseisen kasvin pois. Viimehetkellä ajattelin kuitenkin vielä antaa sille toivoa ja päätin ottaa kasviraasun pois ruukustaan ja katsoa, saisiko siitä edes muutaman pienen alun säästettyä - onhan kyseessä kuitenkin varsin näyttävä kasvi parhaimmillaan. Onnekseni kasvissa näytti kuivuneiden lehtien seassa olevan vielä neljä vihertävää lehtisuppua jäljellä ja otin ne talteen samalla kun jaoin olemattomat juuret neljään osaan. Istutin nuo pikkuruiset anopinkielet kahteen ruukkuun ja näyttäisi, että nyt kolme viikkoa myöhemmin kolme aluista on edelleen hengissä. Tässä kuva toisesta ruukusta, johon istutin isommat taimet.

Anopinkieli

Uusia kasvihankitojani ovat seuraavat mehikasvit: suka-aloe, täpläpiispanhattu, tyräkki ja yksi toistaiseksi tuntematon kaktus.

Suka-aloe

Täpläpiispanhattu

Tyräkki