Laatikkopuutarhasta tuli sittenkin kasvimaa

Nyt, kun illat ovat pimenneet ja viilenneet ja on taas pihatöiltä aikaa vain istua koneen ääressä, alan taas ahkerammin päivittämään tätä blogia.

Kulunut kesä on tullut vietettyä kirjaimellisesti pihalla. Jokainen sateeton hetki on mennyt takapihan kukkaryteikköä raivatessa. Lopulta sain jonkinlaisen kasvimaantapaisen virityksen rakenneltua ja muutaman kukkapenkin uudelleen järjesteltyä.

Kevättalvella aloin haaveilla laatikkopuutarhasta. Ajatus järjestelmällisestä kasvimaasta tuntui mukavalta täysin villiintynyttä kukkaryteikköä katsellessa. Halusin eroon noista valtavista perennoista ja tilalle mansikan taimia. Halusin myös säästää jokaista kaunista perennaa pienen juurakon.

Oli hankalaa aloittaa työ, koska oli saatava säästettäviä perennajuurakoita jonnekin väliaikaiseen säilytykseen sitä mukaa, kun raivaisin ryteikköä. Ratkaisin ongelman tekemällä ensin yhden penkin, johon aloin istuttaa järjestyksessä säätettäviä perennoja, yhden juurakon jokaista. Jatkoin raivaustyötä samalla tavalla, eli tein väliaikaisia istutuspenkkejä lisää sitä mukaa, kun niitä tarvitsin. Lopulta sain ajatuksen siitä, että jättäisin nuo väliaikaisesti istuttamani perennat U-kirjaimen muotoiseen penkkiin tulevan kasvimaan ympärille.

Lähtökohta.

Ensimmäinen väliaikaispenkki.

Seuraava väliaikaispenkki.

Halusin saada penkkien reunat pysymään siisteinä, ilman, että multa alkaisi vierimään. Varsinkin, kun talossa on kolme karvaista apulaista, ajattelin, että penkit eivät kauan näyttäisi penkeiltä, jollen rajaisi reunoja jotenkin. Talon päädyssä oli ollut jo edellisasukkaan ajoilta asti puupino. Puut olivat ilmeisesti polttopuiksi tarkoitettuja pihan pensaista sahattuja keppejä, eikä siis mitään kunnon klapeja. Ajattelin huvikseni kokeilla, saisiko noista kepeistä rakenneltua reunan penkkeihin ja kyllähän se onnistui. Varmasti puut alkaisivat lahota ja maatua melko pian, mutta eipä noille olisi muutakaan käyttöä tiedossa. Tein ensimmäiseen väliaikaispenkkiin toisen reunuksen samalla tavalla. Kasasin samalla U-penkin keskiosaan kaiken kääntämäni mullan kasaksi tulevaa kasvimaata varten. Onneksi kuohkeaa multaa tuntui riittävän.

 

Puukepeistä tehty reunus perennapenkkiin.

Käänsin mullan ja kasasin sen tulevan kasvimaan keskiosaan.

Tässä vaiheessa alkoi olla jo selvää, että tuosta U-penkistä tulisi ihan pysyvä ratkaisu ja kasvimaa tulisi tuohon keskelle jäävään tilaan. Se, miten sen saisi järkevästi, tai no, ainakin nätisti toteutettua, oli sitten toinen kysymys. Ajattelin kokeilla pajumattoa, josta sahasin n. 40 cm leveää kaistaletta. Kiinnitin tuon pajumaton pystyasentoon maahan hakkaamini keppeihin rautalangalla ja täytin keskelle jääneen alueen mullalla. Lopuksi istutin mansikan taimet valmistuneen pyöreän kasvimaan reunoille.

U-penkki ja keskelle valmistunut pyöreä mansikkamaa.

Mansikkamaan takaosaan laitoin muutaman ison kiven rappusiksi.

Koska meidän pihalla oli vielä alkukesästä n. 6 kuutiota vanhoja tiiliä talon remontin jäljiltä, päätin käyttää niitä kasvimaan rakentelussa niin paljon kuin vain oli mahdollista. Punaiset tiilet sopivat penkkien reunuksiksi paljon paremmin kuin valkoiset tiilet, joten päätin käyttää vain punaisia. Tiilirivien suoraan saaminen oli yllättävän hankalaa. Useaa riviä piti oikaista vielä jälkeenpäin. Lopulta kaikkien penkkien reunat oli rajattu molemmilta puolilta.

Koska tuore multapinta on paras kasvualusta kaikille rikkaruohoille, päätin laittaa penkkejä kiertäville poluille juuriestekankaat ja päälle hiekkaa tai katetta. Molempia oli pihapiirissä liiankin kanssa. Lopuksi raivasin vielä koko kasvimaan ympärille kulkuväylät.

Juuriestekangas ja hiekka lisätty kulkuväylälle.

Kasvimaan ja raja-aidan väliin tulevan väylän raivaamista.

Kasvimaan ja raja-aidan väliin raivattu kulkuväylä.

Viimein kasvimaan edustan penkkiinkin tuli tiilireunus toiselle puolelle.

Peikonlehden juurruttaminen epäonnistui

Tänä aamuna kahvia juodessani katseeni kiinnttyi kirjahyllyn päällä olevaan peikonlehden juurrutusmaljakkoon. Taisin sanoa yksikseni ääneen, että "voihan pertti sentään". Viimeinenkin lehti oli kellastunut, eli se siitä yrityksestä. Mikähän meni pieleen? Ehkä se multa olisi ollut parempi ympäristö juurien kehittymiselle kuin pelkkä vesi. Ehkä myös aurinkoisempi paikka olisi voinut olla hyödyksi, mutta toisaalta auringonpaisteessa suuret lehdet haihduttavat vielä enemmän kosteutta, minkä voisi ajatella olevan huono juttu juurten kehittymisen kannalta. Ehkä juurrutusastian vettä olisi pitänyt vaihtaa useammin, tai sitten ei. No, pieleen meni joka tapauksessa. Ehkä seuraava yritys onnistuu paremmin.

Kasvien lisäämisessä jakaminen on onnistunut aina kaikkein parhaiten. Ja lisäksi jakaminen tekee emokasvillekin hyvää aika ajoin. Tässä kuva anopinhampaan poikasista, jotka erotin emokasvista muutama viikko sitten. Nuo pikkuruiset poikaset ovat minusta mielettömän söpöjä, mutta tietysti emokasviin nähden myös huomattavasti alttiimpia kaikille muutoksille.

Anopinhampaan taimet.

Viimeisin juurrutusyritykseni liittyy kaktukseen. Yhtä haarautunutta kaktusta istuttaessani yksi sivuhaara katkesi vahingossa. Olin jo heittämässä tuon oksan pois, mutta ajattelin kuitenkin kokeilumielessä laittaa sen multaan. Tämä on ensimmäinen kaktus, jota yritän nyt juurruttaa, ja myönnettäköön, etteivät odotukseni ole kovin korkealla. Toistaiseksi tuo juurrutuksessa oleva kaktuksen oksa on edelleen vihreä, eikä mitään lähestyvän kuoleman merkkejä ole ainakaan vielä havaittavissa.

Haaveena laatikkopuutarha

Kävin viime viikonloppuna kevätpuutarhamessuilla messukeskuksessa. Halusin lähteä hakemaan uusia ideoita pihan suunnitteluun. Ja niitä tosiaan löytyi! Messuille oli lisäkseni tullut muutama muukin ja eteneminen messuhallissa oli hetkittäin aika hankalaa. Pienen pettymyksen toi myös se, että liialliseen jahkaamisen seurauksena ehtivät muut messuvieraat ostaa havittelemani puutarhasuunnittelukirjan viimeiset kappaleet ennen minua. Onneksi netti on täynnä harrastajien ideoita ja kuvia jo toteutetuista kohteista ja ilman kirjojakin pärjää.

Lueskellessani ja kuvia katsellessani ihastuin täysin Rilen laatikkopuutarhaan. Tällaisen puutarhan haluaisin myös omalle pihalleni! Ihastuin puutarhan siisteyteen ja järjestelmällisyyteen. Lisäksi puutarhassa minua viehättää erityisesti sen erottuminen muusta pihasta omana kauniina kokonaisuutenaan, mitä kasvimaa ei välttämättä edusta normaalitapauksessa. Tällainen alue olisi helppo rajata aidalla muusta pihasta. Rajaaminen olisi omalla pihallani välttämätöntä, jos haluaisin välttyä kolmen karvaisen kuopan kaivajan avustukselta istutus- ja varsinkin ylöskaivamispuuhissa. Lisäksi työskentelykorkeus olisi laatikkoviljelmässä huomattavasti helpompi kuin perinteisellä kasvimaalla.

Tällä hetkellä pihallani oleva kasvimaa on täysin villiintyneiden perennojen peitossa. Kasvimaalla on kokoa n. 4 x 4 m, joten tuolle alueelle saisi helposti sijoitettua ainakin 4 isoa laatikkoa ja niiden väliin jäisi vielä mukavasti tilaa kottikärryjen siirtelyä varten. Alla on kuva vielä jotenkin hallinnassa olleesta tilanteesta toukokuulta 2011.

Pihan kulmauksessa sijaitseva kasvimaa. Kuva on otettu toukokuussa 2011, jolloin kasvit eivät olleet vielä ehtineet täyteen kukaistukseensa. Kuten kuvasta näkyy, perennoja piisaa.

Peikonlehden juurruttaminen jatkuu

Peikonlehden pistokkaiden juurruttaminen etenee hyvin hitaasti. Tähän mennessä kolme neljästä pistokkaasta on kellastunut ja vain yksi on edelleen hengissä. Minkäänlaisia juurten alkuja ei ole edelleenkään ilmaantunut. Jatketaan odottelemista...

Peikonlehden juurtumista odotellessa on tullut haalittua muutamia muitakin pistokkaita. Tällä hetkellä juurtumassa on kaksi posliinikukan pistokasta ja yksi palmuvehkan pistokas. Olen onnistunut aiemmin molempien kasvien juurruttamisessa, joten tälläkin kertaa on pientä toivoa onnistumisesta. Posliinikukka on yksi omista suosikeistani. Sen tummanvihreät paksut lehdet ovat kauniit ja jos taimen saa kasvamaan vielä hillityllä vauhdilla, tulee kasvista tiheäkasvuinen. Palmuvehkoja ei voi olla koskaan liikaa, joten tästä pistokkaasta odottelen neljättä yksilöä kotini koristukseksi. Palmuvehka on ehkä maailman kiitollisin kasvi ja sen hengiltä saamiseen tarvitaan jo todellista yritystä. Tämä on yksi syy, jonka vuoksi uskallan aina suositella uutta kasvia harkitseville palmuvehkaa, joka on tyytyväinen jopa minimaalisessa valossa, epäsäännöllisessä kastelussa ja liian pienessä ruukussa. Kasvi kukoistaa, jos olosuhteet ovat edes vähän tätä paremmat. Kasvi saattaa kasvattaa vartensa jopa metrin mittaisiksi sopivissa olosuhteissa. Ahkeran kasvattajan tämä kasvi saattaa palkita kasvattamalla vehkoille tyypillisen, varsin vaatimattoman kukan. Kasvin paksut tummanvihreät kiiltäväpintaiset lehdet ja kauniisti kaartuvat varret tekevät kodin varjoisimmasta huoneestakin viihtyisän.

Ostin muutama viikko sitten varsin elinvoimaisen anopinhampaan. Varsinaisen ison kasvin juurella oli jo neljä pikkuista kasvin alkua näkyvissä ja ajattelinkin jakaa kasvin heti kotiin päästyäni. Nyt ikkunalla komeilee neljän pikkuruisen anopinhampaan rivistö. Taimet ovat ihan voimissaan, samoin kuin jo aiemmin jakamani anopinkielen taimet.

Olen kokeillut viimeaikoina taimia istuttaessani hiekkapitoisempaa multaa. Ainakin toistaiseksi valinta on tuntunut ihan hyvältä. Ajattelin kokeilla, auttaisiko hiekka kasvualustaa kastumaan tasaisemmin.

Kasvikuvia

Tässä kuvia aarteistani.

  

 

Uusia viherkasveja

Sain viimein istutettua jo jonkin aikaa sitten ostamani supputraakkipuun ruukkuun.Mielestäni supputraakkipuu on kaunis erityisesto tumman vihreän lehtien värinsä vuoksi. Myös kasvin helppohoitoisuus ja varjoisassakin kasvupaikassa viihtyminen ovat tehneet minuun vaikutuksen. Tämä yksilö on elämäni toinen supputraakkipuu. Toivottavasti tällä on edessään pidempi elämä kuin edellisellä ;)

Supputraakkipuu

Kevätauringon paistaessa totesin anopinkieleni varsin järkyttävän näköiseksi ja päätin heittää kyseisen kasvin pois. Viimehetkellä ajattelin kuitenkin vielä antaa sille toivoa ja päätin ottaa kasviraasun pois ruukustaan ja katsoa, saisiko siitä edes muutaman pienen alun säästettyä - onhan kyseessä kuitenkin varsin näyttävä kasvi parhaimmillaan. Onnekseni kasvissa näytti kuivuneiden lehtien seassa olevan vielä neljä vihertävää lehtisuppua jäljellä ja otin ne talteen samalla kun jaoin olemattomat juuret neljään osaan. Istutin nuo pikkuruiset anopinkielet kahteen ruukkuun ja näyttäisi, että nyt kolme viikkoa myöhemmin kolme aluista on edelleen hengissä. Tässä kuva toisesta ruukusta, johon istutin isommat taimet.

Anopinkieli

Uusia kasvihankitojani ovat seuraavat mehikasvit: suka-aloe, täpläpiispanhattu, tyräkki ja yksi toistaiseksi tuntematon kaktus.

Suka-aloe

Täpläpiispanhattu

Tyräkki

Projekti peikonlehden juurruttaminen

Katselin äskettäin netistä ohjeita peikonlehden lisäämiseen. Olin yllättynyt, kun luin, että peikonlehden voisi lisätä pistokkaasta, joka vieläpä juurtuisi helposti. Olin aiemmin lukenut jostain kasvikirjasta ohjeen, jonka mukaan peikonlehden lisääminen tapahtuisi jonkun ihmeen muovipussivirityksen ja loitsujen avulla. Olin jo etsimässä tuota mystistä ohjetta, mutta onneksi tarkistin tilanteen vielä netistä.

Noh nappasin äidin peikonlehdestä neljä lehteä pitkine varsineen ja laitoin maljakkoon juurtumaan. Jossain ohjeessa sanottiin, että pistokkaat voisi laittaa suoraan kosteaan multaankin, mutta ajattelin kokeilla tätä perinteikästä tapaani lisätä kasveja. Nyt vaan odottelemaan juurten alkuja...

Minulla on ollut aiemmin yksi peikonlehti, joka kasvoi varsinaiseksi eläväksi katastrofiksi. En ollut silloin ajatellut kovinkaan paljon sitä, että peikonlehdestä saa kasvatettua melkoisen sekasotkun kääntämällä ruukkua aina silloin tällöin ja vielä vaihtamalla kasvin paikkaa yhtenään. No lopputulos oli kaunistelematta kamala.Valtava kasvi, joka kasvoi kaikkiin suuntiin. Sitä oli käytännössä mahdotonta tukea enää millään kukkakepillä tai vastaavalla systeemillä. Päädyin lopulta virittämään jonkinlaisen naruvirityksen katosta. Katseltuani sitä muutaman kuukauden, otin sakset ja leikkelin suurimman osan oksista pois. Lopulta luovuin koko kasvista.

Toivottavasti nyt epäonnistumisesta vähän viisastuneena saisin ensin jurrutettua uuden pikkuisen kasvin ja saisin sitten hallitusti kasvatettua siitä kauniin ison kasvin! Laitan kuvia heti, kun on jotain kuvattavaa :)

Tunnistamattomia kasveja

Kesällä 2012 kuvasin kaikki pihallani kasvavat kukkivat kasvit. Kaikki ovat perennoja. Joukossa on vielä monia tunnistamattomia lajeja. Olisin kiitollinen, jos saisin vinkkejä näiden lajien/lajikkeiden tunnistamisessa.

Mysteeri 1. Kyseessä on ilmeisesti jaloritarinkannus. 
Kasvi kasvaa jopa 180 cm korkeaksi.

Mysteeri 2.

Mysteeri 3. Kyseessä on ilmeisesti tuoksuvatukka. 
Marjat ovat syötäviä.

Mysteeri 4.

Mysteeri 5. Tähtiputki.

Mystreeri 6.

Mysteeri 7.

Mysteeri 8.

Mysteeri 9. Tämä kasvi on ilmeisesti malva.

Reilu vuosi sitten purimme kaksi vanhaa ja huonokuntoista savupiippua. Siitä lähtien pihalla on ollut kasa tiiliä. Tutut ja naapurit ovat hakeneet tiiliä omiin kukkapenkki- ja kasvihuoneprojekteihinsa, mutta melkoinen määrä on vielä jäljellä. Olen yrittänyt miettiä, miten tiilet saataisiin jotenkin hyödynnettyä. Niiden vieminen jätteenkäsittelyyn on nimittäin yllättävän kallista, eivätkä kaikki jätteenkäsittelylaitokset edes ota vastaan tällaista tavaraa.

Yksi ajatus tiilien hyödyntämisestä on rakentaa niistä jonkinlainen pengerryksen reuna kukkapenkkiin. Tuo valkoinen väri ei vaan ole mitenkään erityisen luontoon sulautuva, vaan tiilet loistavat vähän turhankin kauas. Yksi pengerrys ei tosin ratkaise tilannetta, sillä noista tiilistä riittäisi ainekset koko lähitienoon kukkapenkkeihin. Ehkä tässä kevään mittaan syntyy ajatuksia tähän liittyen.

Tässä on valokuva vähän villiintyneestä takapihastani kesältä 2012. Tarkoituksena olisi saada pikkuhiljaa tämä tilanne hallintaan. Projekti saattaa viedä useita vuosia, sillä tilanne ei ole enää kenenkään hallinnassa tällä hetkellä. Ajatuksenani on saada eroteltua erilaiset kasvit omiksi kokonaisuuksikseen ja hävittää ne, joista en suuremmin välitä. Kesällä 2012 kartoitin kaikki kasvit, joita pihalla kasvaa ja tänä vuonna aion heti kevään koittaessa alkaa harventamaan ja rajaamaan kukkapenkkejä.Tavoitteenani on myös saada raivattua kukkien vuosien varrella valtaama kasvimaa varsinaiseen kasvimaakäyttöön.

Unelmatarhuri-blogi kertoo kasviharrastuksestani kaikkine käänteineen. Kaiken kaikkiaan taustani kasvien kasvattajana ei ole ollut mikään erityinen menestystarina, mutta intoa aiheeseen liittyen on riittänyt. Siitä kertoo myös tämä blogi, jonka tekemisestä olen haaveillut jo vuosien ajan.

Olen harrastanut viherkasvien kasvatusta n. 10 vuoden ajan. Viimeisin buumi liittyi lähinnä orkideoihin. Tätä seurasi pitkä, n. 1,5 vuoden mittainen tauko kasvien suhteen. Kaikki aika meni tuolloin vanhan omakotitalon remontointiin, eikä kasviharrastukselle ollut aikaa eikä tilaa. Nyt tilanne on toinen ja into harrastukseen on tauon aikana kasvanut vielä suuremmaksi. Tällä hetkellä olen rakentamassa viherkasvien kokoelmaani uudelleen. Olen keskittynyt pääasiassa kaktuksiin ja muihin hieman orkideoja helpommin hoidettaviin kasveihin.

Harrastukseni on saanut uuden käänteen myös siitä syystä, että minulla on tällä hetkellä oma piha ja valtava määrä täysin villiintyneitä kukkivia kasveja. Pihani on kokoelma n. 50 vuoden aikana kerätyistä kasvilajeista ja viimeisimpien laskujeni mukaan erilaisia kukkivia perennalajeja on n. 50. Kevääv ja kesän mittaan on tarkoitus yrittää saada pihan kasvit jonkinlaiseen järjestykseen totaalisen vallitsevan kaaoksen sijaan.

Tässä aluksi muutamia kuvia tämänhetkisistä kasveistani.