Laatikkopuutarhasta tuli sittenkin kasvimaa

Nyt, kun illat ovat pimenneet ja viilenneet ja on taas pihatöiltä aikaa vain istua koneen ääressä, alan taas ahkerammin päivittämään tätä blogia.

Kulunut kesä on tullut vietettyä kirjaimellisesti pihalla. Jokainen sateeton hetki on mennyt takapihan kukkaryteikköä raivatessa. Lopulta sain jonkinlaisen kasvimaantapaisen virityksen rakenneltua ja muutaman kukkapenkin uudelleen järjesteltyä.

Kevättalvella aloin haaveilla laatikkopuutarhasta. Ajatus järjestelmällisestä kasvimaasta tuntui mukavalta täysin villiintynyttä kukkaryteikköä katsellessa. Halusin eroon noista valtavista perennoista ja tilalle mansikan taimia. Halusin myös säästää jokaista kaunista perennaa pienen juurakon.

Oli hankalaa aloittaa työ, koska oli saatava säästettäviä perennajuurakoita jonnekin väliaikaiseen säilytykseen sitä mukaa, kun raivaisin ryteikköä. Ratkaisin ongelman tekemällä ensin yhden penkin, johon aloin istuttaa järjestyksessä säätettäviä perennoja, yhden juurakon jokaista. Jatkoin raivaustyötä samalla tavalla, eli tein väliaikaisia istutuspenkkejä lisää sitä mukaa, kun niitä tarvitsin. Lopulta sain ajatuksen siitä, että jättäisin nuo väliaikaisesti istuttamani perennat U-kirjaimen muotoiseen penkkiin tulevan kasvimaan ympärille.

Lähtökohta.

Ensimmäinen väliaikaispenkki.

Seuraava väliaikaispenkki.

Halusin saada penkkien reunat pysymään siisteinä, ilman, että multa alkaisi vierimään. Varsinkin, kun talossa on kolme karvaista apulaista, ajattelin, että penkit eivät kauan näyttäisi penkeiltä, jollen rajaisi reunoja jotenkin. Talon päädyssä oli ollut jo edellisasukkaan ajoilta asti puupino. Puut olivat ilmeisesti polttopuiksi tarkoitettuja pihan pensaista sahattuja keppejä, eikä siis mitään kunnon klapeja. Ajattelin huvikseni kokeilla, saisiko noista kepeistä rakenneltua reunan penkkeihin ja kyllähän se onnistui. Varmasti puut alkaisivat lahota ja maatua melko pian, mutta eipä noille olisi muutakaan käyttöä tiedossa. Tein ensimmäiseen väliaikaispenkkiin toisen reunuksen samalla tavalla. Kasasin samalla U-penkin keskiosaan kaiken kääntämäni mullan kasaksi tulevaa kasvimaata varten. Onneksi kuohkeaa multaa tuntui riittävän.

 

Puukepeistä tehty reunus perennapenkkiin.

Käänsin mullan ja kasasin sen tulevan kasvimaan keskiosaan.

Tässä vaiheessa alkoi olla jo selvää, että tuosta U-penkistä tulisi ihan pysyvä ratkaisu ja kasvimaa tulisi tuohon keskelle jäävään tilaan. Se, miten sen saisi järkevästi, tai no, ainakin nätisti toteutettua, oli sitten toinen kysymys. Ajattelin kokeilla pajumattoa, josta sahasin n. 40 cm leveää kaistaletta. Kiinnitin tuon pajumaton pystyasentoon maahan hakkaamini keppeihin rautalangalla ja täytin keskelle jääneen alueen mullalla. Lopuksi istutin mansikan taimet valmistuneen pyöreän kasvimaan reunoille.

U-penkki ja keskelle valmistunut pyöreä mansikkamaa.

Mansikkamaan takaosaan laitoin muutaman ison kiven rappusiksi.

Koska meidän pihalla oli vielä alkukesästä n. 6 kuutiota vanhoja tiiliä talon remontin jäljiltä, päätin käyttää niitä kasvimaan rakentelussa niin paljon kuin vain oli mahdollista. Punaiset tiilet sopivat penkkien reunuksiksi paljon paremmin kuin valkoiset tiilet, joten päätin käyttää vain punaisia. Tiilirivien suoraan saaminen oli yllättävän hankalaa. Useaa riviä piti oikaista vielä jälkeenpäin. Lopulta kaikkien penkkien reunat oli rajattu molemmilta puolilta.

Koska tuore multapinta on paras kasvualusta kaikille rikkaruohoille, päätin laittaa penkkejä kiertäville poluille juuriestekankaat ja päälle hiekkaa tai katetta. Molempia oli pihapiirissä liiankin kanssa. Lopuksi raivasin vielä koko kasvimaan ympärille kulkuväylät.

Juuriestekangas ja hiekka lisätty kulkuväylälle.

Kasvimaan ja raja-aidan väliin tulevan väylän raivaamista.

Kasvimaan ja raja-aidan väliin raivattu kulkuväylä.

Viimein kasvimaan edustan penkkiinkin tuli tiilireunus toiselle puolelle.